Matkustettiin pikkusiskon ja poikaystävän kaa Jyväskylääääään! Mentiin mun isosiskon luo muutamaks päiväks. Mulla oli ihan oikee tehtävä siellä: kirje isäntäperheelle, mut siit lisää myöhemmi. Oli tosiaan kivaa junas. Junas on kivaa ku ei tuu paha olo, toisin ku autos. Meil oli eväänä karkkii, viinirypäleit ja leipää. Oon iha hullu viinirypäleiden syöjä, Nam nam.
No mut Jyväskyläs oli tosi kivaa. Käytiin vähä shoppailee ja ostin kellon ja uuden napakorun. Syötiin paaaaaaljon herkkuja. Katottii Rillei, Rillit huurussa, monta monta jaksoa. Ne on vaan niin sulosia ja hauskoja. Käytiin kans puistos keinumas ja potkimas ja pompottelemas jalkkist. Järkytyttii, millasta kieltä nykyajan lapset käyttää. Vielä suurempi järkytys meille oli, lapset alkoivat potkimaan siiliä, ihan oikeeta elävää siiliä. Siinä kohtaa me mentiin väliin ja vähän komennettii.Vuokrattiin koriselokuva ja siinä huomasi kuinka koko kylä oli koulun koriksessa mukana. Onpa vieras ajatus. No saas nähdä, millainen mun koulun high school spirit on : )
Tosiaan kirjotin yhen päivän sitä kirjettä. Kuus tuntii kirjotin sitä yhtenä päivänä, hieman vaihtelevalla aktiivisuudella, mutta kirjotin kuitenkin. Enkä saanu siltikään valmiiksi. Mun sisko kävi sen kirjeen läpi ja korjas virheit ja ehdotti parempii sanavalintoi jne. Siinäkin meni aikaa ja sit seuraavana iltana kirjotin sen loppuun. Ei se ihan niin kauheaa ollut kuin olisi voinut luulla ja luulinkin. Vaikeaa oli keksiä, mitä kirjoittaa. Tietenkin ajatusten eglanniksi kääntäminen tuotti aluksi vaikeuksia, mutta kun sai Englanti-vaihteen päälle niin ei ollut enää niin paljoa vaikeuksia. Siitä kirjeestä tuli yllättävän hyvä : )
Uskalsin soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen! Se on oikeesti saavutus multa.
Ekalla kerralla kun soitin sinne ja siel kuulus "olette soittanut terveyskekskuksen ajanvaraukseen. Puhelut nauhoitetaan" suljin luurin. En mä tienny, mitä sinne kuuluis sanoo. Sit kun purkauduin äidil asiasta niin se käski mun kuunnella ohjeet et mitä mun kuuluu painaa.
No uskalsin sit soittaa sinne ja kuulin ton saman jutun ku viimeks. Jäin odottaa ja sielt rupes kuuluu semmost odottelu pimputust ja sielt sanottiin et mun edessä oli kaks ihmistä jonossa ja jos haluisin jättää soittopyynnön ni pitää painaa ykköstä. Painoin ykköstä!
Sit sieltä soitti joku nainen mulle ja pyysin siltä lääkärinajan lääkärintodistusta varten. Sain sen ajan elokuuks.
Eipä ollu niin kauheeta kuiteskaan. Katotaan sit, millane siit lääkärikäynnist tulee : ))))
Nyt on täällä vihdoin ollu ihanaa kelii mutaaman päivän ja ollu oikea kesäfiilis. Sen kunniaks tehtiin siskon kanssa sellainen mukava 8,5 km kävelyretki. Käytiin hiukan jätskillä. Oli tosi kivaa ja lämmintä. Hiuka rupes loppussa jalat väsähtämään, mut ei se haitannu.
Seuraavana päivänä kävelin sit skanssiin ja prisman kautta takasin kotiin. Semmone pikkune 9,6 kilsan lenkki. Siin rupes kyl olemaan jo ihan ihan poikki. Illalla totesin, et ei oikein oo lonkka tykänny mun kävelyretkistä, se ku on ollu muutenki vähä ongelmainen. No turha sitä on jäädä suremaan. Vähä voltareenii lonkkaan ja jatkamaan touhuamista.
Viikonlopuks lähdin poikaystävän ja sen perheen kaa niitten perhetuttujen mökille. Kyseessä ei ollut mikään perinteinen hirsimökki, vaan todella ihana uusi kesäasunto. Oli tosi kivaa viettää siellä pari päivää. Pääsi vähän uimaan. Valitettavasti pelkään paarmoja aivan törkeesti. Voitte vaan kuvitella kuinka vesi lensi, kun ne tuli lähelle uimassa : )
Kun laitoin nää kuvat ni tajusin, et mul on sattumalt taas tää paita. Ihan ku mul ei muit paitoi oliskaan. Mun mielest vaan toi paita sopis hyvin ton huivin kaa : ))))
"IIIKS! Siis ihan kauheeta jos mä lihon jenkeis!" No ei mua se onneks kauheesti huoleta. Toivon et mun host-perhees sit syödään kummiskin semmosta melkoterveellistä kotiruokaa. Vitsaillaan aina kaverin kans, joka lähtee kans vaihtoon, että sit pyöritään takasi Suomeen ku ollaa sit jo niin lihavia : ) Kattoo nyt, miten käy. Oon kummiski tottunu syömään melko terveellisesti, joten jos syö paljo epäterveellisesti tulee ällö olo. Kunhan jaksaa harrastaa tarpeeksi liikuntaa ni eiköhä se vaatekoko pysy sopivana. Enkä mä tiiä olisko muutamien kilojen tuleminen niin kauheeta. Meen sinne asenteella: "syön terveellisesti (välillä saa herkutella) ja pidän vaatekokoni samana"
Tänää ompelin itelleni lökäreitä. Koko oli 38 ja näyttivät kyllä siltä, että sopivat mulle vasta kun olen vaihdosta palannut. Onneksi ne pienen ompelun jälkeen näyttivät jo paremmalta : )
Nyt on selvitty viikosta rippileirillä isosena. Oli ihana leiri <3 Harjottelin ekaa koulupäivää jenkeis ja ruokailussa menin, mun isoskavereiden sijaan, yhteen riparilaisten pöytään kysyy, et voinks mä istuu niiden kaa. Oon niin ylpee ittestäni : ) Huolestuttaa vähä, mitä siis vaihdostaki tulee...
Nyt oon kummiski valmis jatkamaan paperisotaa. Mul on kaks ajankohtast asiaa, jotka pitäis tehä. Yksi on tosiaan isäntäperhe kirje, mut sen mä taidan tehdä vasta ku meen mun siskon luokse. Toinen asia, mikä on mun tehtävälistalla on lääkärintarkastus. Pitäis muistaa varata aika lääkärilt, et saan sen lääkärintodistuksen. Ihan hirvittävä ajatus, koska inhoon puhuu puhelimes, erityisesti sillo, kun kyseessä joku virallinen puhelu. En tiiä, mikä siinä on niin kamalaa.
